Nykyisin jotkut aloittavat uransa menestyskirjailijana oman nettibloginsa kautta. Surffailijat jäävät lukemaan, kunnes äänekäs joukko vaatiikin jo paperiversiota. Näin on käynyt muun muassa julkimolle nimeltä Juha Vuorinen, jonka inhorealismi puree terävin hampain.
Kirjallisuuttakin voi pitää jonkintapaisena viihteenä. Sensaatiot ja luova häiriköinti pannaan tyydytyksellä merkille kustantamopiireissä. Jos olet menestynyt Robinsonina ja iltapäivälehdet kirjoittavat toinen toistaan pöyristyttävämpiä juttuja, ei sinun tarvitse edes kirjoittaa, kirjasi myy silti ikään kuin virtuaalitodellisuudessa.
Ellei jaksa lukea, voi kirjan hotkia visuaalisina paloina DVDn ja jättipurilaisten kera. Tosin vielä ei kuitenkaan ympätä kirjallisia kennoja etuaivojen otsalohkoon ja lähdetä elämään Loch Nessin hirviönä King Kongin rakkauselämää.
Kirja on aina kirja, vaikka voissa paistaisi, mitä en kylläkään suosittele. Se on kätevä, mukava ja sopiva. Siitä voi saada vaikka minkälaista potkua arkielämän latteuteen. Sitä paitsi se on lohdullisempi kuin pullo viinaa. Ohessa voi vaikkapa harrastaa erilaisia kirjallisia liveilmiöitä. Samassa uskollisten tapaamisia, elää kesänsä kuin ennen vanhaa vaka vanha Väinämöinen roolipelin kourissa. Se on kuin katharsis ja kiirastuli.
Sitten vain opus syrjään, levätä hetken ja antautua taas uuteen kokemukseen. Kirjallisuus rönsyilee nopeammin kuin parhainkaan mielikuvitus!

Raimo Sillanpää