Dekkarit ja thrillerit ovat suosittuja pehmeäkantisina. Mahtuvat nimensä mukaisesti isohkoon taskuun ja ovat halpoja – ikään kuin kertakulutustavaraa, mikä ei kyllä ollenkaan pidä paikkaansa. Hirvisaaresta ei juuri näe pokkareita, kylläkin suosituista dekkareista eli vanhoista kunnon salapoliisiromaaneista. Näin on ollut jo hamasta arvon rouva A. Christiestä lähtien. Suomessa on jännitysbuumi meneillään, eikä loppua näy. Reijo Mäki, Ilkka Remes, Harri Nykänen, Leena Lehtolainen haetaan hyllyiltä vasta, kun niistä on ilmestynyt pokkariversiot, jotka ovatkin varsinaista matkalukemista – niin lyhemmille kuin pitemmillekin jotoksille. Aikaisemmin pokkareita kutsuttiin hieman halventavasti kioskikirjallisuudeksi. Termi ei enää ole ajankohtainen.
Pokkareita julkaistaan nobelkirjallisuudesta, tieteiskertomuksiin tietokirjallisuuttakaan unohtamatta.